Viulu

Jousisoitinperheeseen kuuluva viulu on korkeaäänisin tähän perheeseen kuuluva soitin. Se on yksi maailman tunnetuimmista jousisoittimista, mutta samalla myös yksi vaikeimmista ja vaativimmista soittaa. Viulun historia ylettyy kauas menneisyyteen, jopa yli 500 vuoden päähän. Viulu valmistetaan puusta ja sen soittamiseen tarvitaan erittäin hyvää sävelkorvaa. Viulua muistuttava alttoviulu on sävellajiltaan ja kooltaan hieman erilainen. Muita jousisoitinperheeseen kuuluvia instrumentteja ovat sello ja kontrabasso.

Viulu on alun perin kotoisin Italiasta. Se kehittyi soittimien kuten rebekin ja renessanssifiidelin innoittamana omaksi soittimekseen. Sen italiankielinen nimi violino on esiintynyt ensimmäisen kerran historian kirjoissa vuonna 1530. Aluksi siinä oli vain kolme kieltä kuten rebekissäkin, mutta jo vuonna 1550 se oli kehittynyt omaksi soittimekseen, jossa oli neljä kieltä kuten nykyisessäkin viulussa.

Ensimmäiset viulut ovat tiettävästi valmistuneet Venetsian ja Milanon kaduilla, ollen osa perinteistä kansallista musiikkia. Viulun, joka muistutti nykyaikaista viulua, alkuperäisenä keksijänä pidetään Cremonasta kotoisin olevaa Andrea Amatiaa. Hän kehitti neljäkielisen viulun, joka oli kooltaan hieman nykyistä viulua pienempi. Monet hänen viuluistaan ovat edelleen olemassa ja jopa soittokuntoisia. Viulunvalmistus jatkui sukupolvelta toiselle ja hänen jälkeläisensä olivat tunnettua opettajia viulunvalmistuksessa.

Cremonasta tulikin yksi viulunvalmistuksen pääkaupungeista. Vaikka valmistus levisikin Ranskaan ja myöhemmin muualle Eurooppaan, ei se koskaan laadultaan yltänyt samanlaisiin tuloksiin kuin Italiassa valmistetut viulut. Viulu säilytti pitkään alun perin saaneen muotonsa ja tekniikkansa. Kuitenkin 1800-luvulla maailman käydessä läpi muitakin suuria muutoksia, myös viulu koki siitä osansa.

klassismin

Vaikka se onnistuikin säilyttämään koko barokin ja klassismin ajan alkuperäisin 1500-luvulla luodun muotonsa ja rakenteensa, 1800-luvulla vallitsi uudenlainen sointi-ihanne. Se ei muuttanut pelkästään viulua vain myös monia muita sen aikakauden soittimia. Viulun rakenne vahvistui, sen kaulaa pidennettiin ja kielten jännitystä lisättiin. Näillä saatiin sen ääneen lisää loistokkuutta. Tämän jälkeen viulu on pysynyt lähes samassa muodossaan aina tähän päivään asti.

Viulun rakenne

Viulu ei ole yksinkertainen soitin rakentaa. Se koostuu yli seitsemästäkymmenestä osasta, jotka liimataan toisiinsa puuliimalla. Viulun rakentaminen on erittäin tarkkaa ja kärsivällistä työtä. Siksi sitä valmistaakin vain todelliset ammattilaiset ympäri maailmaa. Erityisesti materiaalilla ja lopuksi käytettävällä lakalla on suuri merkitys viulun sointiin. Kansi on yleensä kuusta, kun taas pohja ja sivut vaahterasta.

Puun pitää olla vanhaa iältään ja hyvin kuivunutta. Viulun muodot tulevat sen molemmilla puolilla symmetrisesti muodostuvista kolmesta kaaresta. Kannen kaksi ääniaukkoa ovat myös täysin symmetriset f-kirjaimen muotoiset aukot. Kielten materiaali on usein suolia ja korkeimman kielen E:n terästä. Jousi, jolla kieliä soitetaan, on useimmiten valmistettu hevosen hännästä, jonka uskotaan antavan paremman soinnin viululle.

Viuluja on myös erikokoisia, niiden soittajan koon mukaan. Lapsille on omia viuluja, joilla soitto on hyvä aloittaa ja soitin istuu hyvin pienen lapsen käteen. Tavallisen viulun kaikukopan pituus on 355 millimetriä. Viuluun voidaan myös kiinnittää erilaisia tukia, kuten leukatuki, mikä saa viulun istumaan paremmin soittajan käteen, eikä sitä tarvitse kannatella ilmassa.

Viulunsoitto harrastuksena

Viulunsoiton voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Usein se kuitenkin aloitetaan jo hyvin nuorena, sillä sävelkorvan ja soittimen hallinnan opettelu on vuosien määrätietoisen harjoittelun tulosta. Suomen ehkä tunnetuin viulisti Pekka Kuusisto aloitti soittamisen jo 3-vuotiaana, kuten moni muukin maailman tunnetuista viulisteista. Viulunsoittoa voi opetella joko yksin tai ryhmissä. Ryhmätunnit ovat lisääntyneet viime vuosina ja ryhmässä soittaminen onkin tärkeää, sillä viulu on yksi orkesterin soittimista. Viulun soitto vaatii paljon harjoittelua ja kärsivällisyyttä, mutta sen oppiminen voi olla todella mielenkiintoinen matka ja kehittää ihmistä monella tapaa.