Ukulelen Osat Ja Soittaminen

Ukulele on trendi soitin ja se on kaunis sekä siro ja helppo kuljettaa. Sen oppiminen on suhteellisen helppoa, mutta kuitenkin vaikeampaa kuin esimerkiksi kitaran soitto. Pienen kokonsa vuoksi ja trendikkyytensä vuoksi se kuitenkin on noussut yhdeksi kaikkein suosituimmaksi soittimeksi nykypäivänä. Varsinkin aikuisten naisten piirissä ja nuorten miesten piirissä soitin on saanut ihan uuden elämän. Se on myös hankintana edullinen verrattuna kaikkiin muihin soittimiin, joten sen opiskeluun ja soiton alkamiseen ei tarvitse panostaa isoja rahoja.

Ukulelen osat

Ukulele on kuin pieni kitara. Siinä on puinen kansi, talla ja tallaluu kuten kitarassa, kaikulaukku, kielet, kaula ja otelauta sekä lapa, virittimet ja yläsatula. Se siis muistuttaa suurilta osin samaa rakennetta kuin kitara. Ensimmäinen opeteltava sointi, c-duuri. C-duurisoinnulla voi opetella jo Jaakko kulta laulun sävelmän ja siksi on helppo lähteä jo heti opettelemaan jotakin laulua. Ukulelen opetteleminen vaatii aikaa ja tahtoa, mutta muutaman laulun voi jo osata ihan parissakin päivässä. Vaikeampia lauluja ja musisointeja sekä laulun ottamista kuvioon mukaan voi saada viikkojen harjoittelun jälkeen alkuun ja kokonaisen laulun ja ukulelen soiton yhdistelmän viikoittaisella harjoittelulla voi saada toteutumaan muutamassa kuukaudessa. Vuosia soittimeen ei välttämättä tarvitse aikaa tuhlata ennen kuin pystyt jo sujuvasti soittelemaan kappaleita sillä. Kaverin kanssa on kiva opetella, verkossa on runsaasti videoita ja joka puolella Suomea järjestetään erilaisia kursseja niin seurakunnan kuin erilaisten musiikkikerhojenkin kautta, joihin voi suhteellisen edullisesti ottaa osaa ja päästä mukaan soiton harjoitteluun. Yksin kotona harjoiteltaessa erilainen kirjallisuus on apunasi ja videot. Omaa soitinta kannattaa hankkia silloin, kun on päässyt alkeita ensin opettelemaan lainasoittimella. Silloin tietää, onko soitin sinun mieleisesi. Vasenkätiselle on omat soittimet, mutta vasenkätinen usein pystyy kyllä soittamaan oikeakätistäkin soitinta. Soittimen huoltoa pitää harjoitella ja sen kieliä ja osien tuntemusta täytyy opiskella teoriassa. Ukulelea ei useinkaan soitella plektralla vaan sormin.

Toistosta löytyy salaisuus

Se miten oppia harjoittelemaan ja oppia soittamaan parhaiten aina kiistellään ja loppujen lopuksi tapa on täysin aina kiinni henkilöstä, kuka soittamista harjoittelee. Oma tapa on paras tapa, tupataan sanomaan ja tämän pätee soittamisen harjoitteluunkin. Kuitenkin on hyvä pitää jonkinmoinen runko harjoittelussa, jotta siitä tulee selkeä rytminen. Mieluummin usein ja vähän kerrallaan kuin pitkiä maratoneja. Silloin ei väsy opiskeluun ja antaa itselleen aikaa sisäistää asioita soittamisen välissä. Vaikeista moni rytmisistä biiseistä ei kannata lähteä liikkeelle, sillä harjoittelun alussa voi mennä helposti into, jos lähtee kokeilemaan heti alkuun jotain kamalan vaikeaa. Sitten vasta kun perusasiat ovat kunnossa ja helpot lasten laulut toimivat ja tulevat selkeästi ulos soittimisesta, voi nostaa tasoa ja lähteä hiljalleen harjoittelemaan jotain vaikeampaa soittamista. Laulun mukaan ottaminen kannattaa tehdä joko heti alussa pienenä hyrinänä tai sitten vasta kun soitinta todella osaa soittaa jo hieman enemmänkin kuin vain parin kappaleen verran. Loppujen lopuksi kuitenkin soittaminen lähtee innosta ja uuden oppimisen riemusta, joten siitä ei kannata tehdä vakava mielistä tai vaikeaa itselle, koska silloin koko homman juoni kääntyy sinua itseäsi vastaan. Pidä hauskaa, revittele ja leiki soittimella. Tutustu rauhassa sen ääniin ja nauti siitä täysin siemauksin. Näin opit parhaiten ja saat mukavia hetkiä soittimen parissa. Onnea uuden opiskeluun ja musiikin maailmaan!