Suomella on pitkä historia erilaisten soittimien parissa ja muutama soitin on noussut muiden ylle perinteisinä suomalaisina soittimina. Näitä soitetaan edelleen esimerkiksi kouluissa ja niitä harrastavat monet suomalaiset, jotka haluavat vaalia tärkeitä perinteitä ja pitää vanhat historialliset ja perinteiset soittimet edelleen elossa. Suomessa on toiminut myös muutama musiikkisoittimien tehdas, joista kerromme tässä hieman tarkemmin. Vilkaistaan ensin paria perinteistä suomalaista soitinta.

Kantele on Suomen kansallissoitin. Se on perinteinen suomalainen kielisoitin, joka tunnetaan myös nimellä kannel. Monelle kanteleesta tulee mieleen 1800-luvun eepos Kalevala, olihan kantele tietenkin Väinämöisen soitin. Soitettaessa kannelta pidetään sylissä ja kieliä näppäillään hieman kitaran lailla. Perinteisessä kanteleessa kieliä on viisi kappaletta. Nykyajan kanteleet voivat olla jopa sähköisiä ja niissä voi olla enemmän kieliä. Kanteleen suosio oli suurimmillaan 1900-luvun alkuun saakka, jolloin se hiipui. Nykyään kantele on kuitenkin edelleen tärkeä soitin mm. kouluissa ja sitä pääsee opiskelemaan esimerkiksi Taideyliopistossa. Lasten kanteleen opiskelu onnistuu monissa musiikkileikkikouluissa. Kanteleita valmisti mm. Kolhon kanteletehdas. Kanteleita valmistettiin mm. Fazerille ja Paul Salmiselle, joka oli suomalainen kanneltaja ja kanteleensoiton opettaja.

Pajupilli on yksinkertainen soitin, joka on vuollettu pajusta. Se on perinteinen soitin, jonka tekeminen opitaan suomalaisen perinteen mukaisesti esimerkiksi edelliseltä sukupolvelta. Pajua käytetään siksi, että sen kuoren saa kopautettua ontoksi ja näin pillin tekeminen on helppoa. Myös kotipihlaja sopii tähän tarkoitukseen. Pillin voi tehdä kahdella eri tapaa. Toisessa mallissa pillistä tulevaa ääntä voidaan säädellä huilun tapaan peittämällä huilun reikiä, kun taas toisessa mallissa ääntä säädetään huilun sisällä liikkuvan nk. männän avulla.

Suomalaiset soitinvalmistajat

Hellas oli suomalainen pianomerkki, jonka pianoja valmistettiin kaikenkaikkiaan lähes 130 000 kappaletta. Hellas Oy perustettiin alunperin vuonna 1901, kun Karl Oskar Rehnström halusi perustaa Helsinkiin pianonvalmistusyrityksen. Rehnström oli 14 vuotta työskennellyt Pietarissa pianojen parissa. Hellas-pianoja valmistettiin kaikenkaikkiaan erilaisia: alunperin 130 cm korkeita pystypianoja ja sittemmin flyygeleitä. Hellaksen suosituimpia pianomalleja olivat 60-luvun Hellas Figaro ja vuoden -87 Hellas Amadeus. Viimeinen Hellas-piano, Hellas Eroica, valmistettiin vuonna 2007. Pianoja löytyy tänä päivänä esimerkiksi ihmisten kodeista tai kouluista. Joskin yleisimmät mallit eivät ole enää juurikaan minkään arvoisia.

Kouvolan harmonikkatehdas valmisti vuosien 1932 ja 1995 välillä suomalaisia harmonikkoja. Suomen kaikkien aikojen myydyin harmonikka Kouvolan Casotto oli tehtaan valmistama. Kun tehdas lopetti vuonna 1995, oli se siihen aikaan Pohjoismaiden viimeinen harmonikkavalmistaja. Tehtaan lopetus tuli kysymykseen siksi, että harmonikkoja ei ostettu enää kuten ennen ja viimeisenä vuonna niitä valmistettiinkin enää vain 50 kappaletta. Tehtaan työntekijöille ei riittänyt enää työtä eikä toiminta ollut enää kannattavaa.

Nummelan harmoonitehdas toimi vuosina 1923-1969. Sen merkittävimmät vuodet sijoittuivat 20- ja 30-luvuille, jolloin tehdas menestyi erittäin hyvin ja jopa palkittiin Antwerpenin maailmannäyttelyssä. Tehtaan valmistamia harmoneja tilasivat erityisesti koulut. Harmonit olivat paine- tai imuilmalla toimivia kosketinsoittimia. Harmonit olivat ennen suosittuja koulujen lisäksi kirkoissa, ravintoloissa ja teattereissa. Harmonit ovat merkittävästi vähentyneet, sillä pianot ja sähköurut ovat lähes kokonaan korvanneet ne.

Kangasalan urkutehdas valmisti myöskin harmoneja. Niitä se ehtikin valmistaa huimat 10 000 kappaletta. Suurin osa Suomen koulujen harmoneista onkin Kangasalalla valmistettu. Urkutehtaan merkittävin tuote oli kuitenkin nimensämukaisesti urut. Vuosien 1844 ja 1983 välissä valmistettiin yli tuhat urkua. Suurin osa Suomen kirkkojen uruista on juuri tämän tehtaan valmistamia. Vaikka tehdas ei ole enää toiminnassa, vietetetään Kangasalalla nykyäänkin Urkuperinnepäiviä.